Alumnit


Mikä on alumni?


Lapin yliopiston kasvatustieteiden alumni tarkoittaakaikkia Lapin yliopistossa kasvatusalantutkinnon suorittaneita tai kasvatustieteiden tiedekunnassatöissä olleita henkilöitä. Alumninaon mahdollista liittyä mukaan Lapin yliopiston alumnitoiminnanjäseneksi, Lastunalumnirekisteriin. Liittyminen tapahtuu kaavakkeenavulla, jonka pohjalta yliopisto tallentaatiedot asiakasrekisteriin. Yliopiston alumnitoiminnankautta, alumni voi olla mukanajärjestämässä esimerkiksi rekrytointia opiskelijoille.Ainejärjestö ja alumnijäsenet voivattehdä myös tiiviisti yhteistyötä esimerkiksi tapahtumienja uratarina esittelyjen muodossa.





Oletko alumni ja haluat tehdä Lastu ry:n kanssa yhteistyötä? Ota meihin yhteyttä!


Alumnitarinoita


Alumnien opiskelu- ja uratarinat ovat erityisen arvokkaita ainejärjestölle, koska niiden avulla ainejärjestö välittää opiskelijoilla tietoa oman alan työllistymismahdollisuuksista ja esimerkkejä erilaisista opiskelu- ja uramahdollisuuksista. Lue Kirsi Pauliinan, Karitan, Anun ja Katrin uratarina alhaalta!


Kirsi Pauliina Kallio


Kasvatustieteilijästä monitieteilijäksi, jolle löytyi paikka kasvatuksen kentältä

Puolisentoista vuotta sitten tapahtui työurallani jotain merkittävää: allekirjoitin ensimmäisen työsopimuksen, jossa ei ole määräaikaa. Sen jälkeen, kun valmistuin kasvatustieteen maisteriksi "yleislinjalta" vuonna 2002, olen työskennellyt eri mittaisilla määräaikaisilla työsopimuksilla, pääasiassa tutkijana Tampereen yliopistossa.

Sain ensimmäisen apurahan väitöstutkimusta koskevan tutkimussuunnitelman laatimista varten Lapin yliopiston rehtorilta valmistumiseni aikoihin. Kolmen kuukauden työskentelyyn tarkoitettu tuki riitti minulla hyvin puoleksi vuodeksi; tulotasoni oli hulppea verrattuna edellisiin vuosiin, kun siirryin samalla äitiysrahalta kotihoidon tuelle (joka opintotuella eläneelle tarkoitti tulojen nousua!). Tuolloin väitöstutkimusta rahoitettiin merkittävästi kansallisen tutkijakoulujärjestelmän kautta, joten hain useampiin tutkijakouluihin, joiden edustamiin aloihin monitieteisen lapsuuden tutkimuksen kautta saattoi kiinnittyä. Olin nimittäin huomannut gradua tehdessäni, että tuolloin kansainvälisesti vahvassa nousussa ollut "uusi" lapsuuden tutkimus vaikutti itselleni kutsuvimmalta tutkimusympäristöltä. Harriet Strandellin väitöskirja Sociala mötesplatser för barn oli käänteentekevä teos itselleni - luettuani sen suomenkielisen version Päiväkoti lasten kohtaamispaikkana: tutkimus päiväkodista sosiaalisten suhteiden kenttänä, tartuin alkuperäisteokseen pelkästä ihastuksesta tähän itselleni uudenlaiseen tapaan ajatella lapsuudesta. Yhteiskuntatieteellinen konstruktionisti taisi saada minussa silloin ensimmäisen herätyksen, vaikken heti ymmärtänytkään, että siitä oli kysymys.

Tulin valituksi maantieteen tutkijakouluun, jossa oltiin kiinnostuneita uudesta lapsuuden maantiede -avauksesta, mitä hakemuksessani lupailin ryhtyä tekemään. Käytännössä tutkijakoulupaikka sijoittui Tampereelle aluetieteen oppiaineeseen, hallintotieteiden tohtoriohjelmaan; olin tehnyt maisterivaiheen harjoittelun kyseisessä yksikössä, mikä olikin rohkaissut minua hakemaan pestiä. Tampereella aluetiede on varsin laaja-alaista, sekä tutkimuksen, opetuksen että vahvan sidosryhmäyhteistyön osalta. Itse päädyin kiinnittymään vahvemmin ympäristöpolitiikan kanssa "liittoutuneeseen" aluetieteen haaraan, jossa kriittinen ja poliittinen maantiede vaikuttivat tutkimuspainotuksina. Olin kuitenkin paljon tekemisissä myös suunnittelumaantieteen ja aluekehittämisen perinteisiin liittyvän aluetieteen kanssa, missä kytkös kunnallispolitiikkaan on vahva. Lisäksi löysin Tampereelta ilokseni monitieteisen lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuksen verkoston - PerLan - jonka piirissä toimin edelleen. Jatko-opintojani edistin vahvalla tutkimuksen tekemisen meiningillä; kävin alusta saakka useissa kansallisissa ja kansainvälisissä konferensseissa vuosittain, etsien eri tieteenalojen ja teemojen piiristä itselleni kiinnostavia kollegoja ja näkökulmia. Osan heistä kanssa päädyin rakentamaan uutta tutkimusaluetta - lapsuuden ja nuoruuden poliittista maantiedettä - josta on kasvanut mielenkiintoinen kansainvälinen keskustelu, joka on myös vahvasti yhteiskunnallisesti kantaa ottava.

Neljän jatko-opintovuoteni aikana minusta kasvoi konstruktionistinen "monitieteilijä". Kysyin jatkuvasti itsestään selviltä tuntuvia kysymyksiä, joihin kellään ei yllättäen näyttänytkään olevan valmiita vastauksia - ja aloin etsiä niitä itse. Kuten: Mistä tietää, onko joku asia poliittinen vai ei? Mistä lapsuus alkaa ja milloin ihminen lakkaa olemasta lapsi? Miten voi määritellä, mikä on ihmisen elämänpiiri, kun tila ja aika ymmärretään suhteellisesti, jatkuvasti muuttuvina kontekstin määrittäjinä? Miten voi tutkia poliittisuutta, elleivät ihmiset miellä sitä samalla tavalla kuin tutkijat? Mitä eroa on lapsen, nuoren ja aikuisen poliittisella kehityksellä ja toimijuudella? Mikä on ihminen yksilönä, jos subjektius rakentuu intersubjektiivisesti, kontekstuaalisesti ja performatiivisesti? Miten rakenteellinen valta toimii, kun sen rakenteiden läpi oppii näkemään? Mikä on peli, jos pelaamisen merkitykset vaihtelevat sosiaalisesta taloudelliseen ja kilpailulliseen? Onko eriarvoisuuden vähentämisessä olennaista keskittyä identiteettipolitiikkaan vai kategoristen identiteettien haastamiseen? Mikä alue kaupunkiseutu on, jos se muuttuu jatkuvasti seudullisesti jäsentyvän toiminnan mukana? Jos kansalaisuus ei edellytä passia, mikä toiminta ei kuulu kansalaisuuden piiriin?

Kuka voi määritellä, milloin maahanmuutto on pakotettua ja milloin muuttoliikkeessä on kysymys taloudellisesta siirtolaisuudesta? Onko pakolaisuus kokemuksen vai hallinnon kysymys? Ja niin edelleen...

Onneksi kysyminen ei ole loppunut vieläkään - tänä päivänä kyselen erityisesti ympäristökasvatukseen liittyviä teoreettisia, metodologisia ja empiirisiä kysymyksiä. Siinä välissä - väitöskirjan valmistumisen ja nykyisen tehtäväni aloittamisen - olen toiminut tutkijatohtorina kulttuurisen pelitutkimuksen hankkeessa, koordinoinut tutkimusverkoston ja tieteellisten yhdistysten toimintaa, johtanut omia tutkimushankkeitani tutkijatohtorina ja akatemiatutkijana, saanut dosentuurin lapsuuden tutkimuksen alalta, toiminut vastaavana tutkijana laajemmissa tutkimushankkeissa, osallistunut tutkimuskonsortioihin eri rooleissa ja hoitanut aluetieteen professuuria. Näiden ohella olen ohjannut opinnäytetöitä ja harjoitteluja, luennoinut eri alojen opiskelijoille ja ammattilaisille, järjestänyt konferensseja, seminaareja ja työpajoja, työskennellyt kehittämishankkeissa eri alojen asiantuntijoiden ja kansalaisten kanssa, osallistunut kaupunkikehittämiseen ja muihin ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, sekä edistänyt avoimen tieteen kehitystä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Ja samalla toki elänyt siviilissä elämääni, johon on kuulunut lasten ja yrttien kasvatusta, ja muuta mukavaa.

Tällainen on minun urapolkuni tähän mennessä, yllätyksiä ja sivupolkuja täynnä. Minä, jonka inhokkiaine lukiossa oli mantsa, en olisi voinut ikinä kuvitella tulevani maantieteen tutkijaksi; samoin kiinnostukseni yhteiskuntatieteelliseen poliittisuuden tutkimukseen oli vienyt minut niin kauan kasvatustieteistä, etten uskonut paluun näihin piireihin olevan koskaan mahdollinen. Nykyisessä työtehtävässäni kuitenkin kehitän ympäristökasvatuksen tutkimusta ja koulutusta yhteiskuntamaantieteen pohjalta, vahvassa sidosryhmäyhteistyössä sisältäen tiedon yhteiskehittämistä ylisukupolvisen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Työskentelen paljon kasvatustieteen opiskelijoiden kanssa, jollainen itsekin kerran olin. Pyrin olemaan heille hyödyksi, minkä olen sisäistänyt opetustyön keskeiseksi tehtäväksi, ja samalla oppimaan heidän kanssaan itse uusia näkökulmia ja tekemisen tapoja. Monitieteisen tutkimukseni kautta toivon voivani avata ihmisille uusia näkymiä maailmaan, jossa elämme yhdessä kukin omasta elämänkokemuksestamme käsin.

Kirsi Pauliina Kallio, Ympäristökasvatuksen professori, Tampereen yliopisto





Karita Arminen



1. Kuka olet ja milloin opiskelit Lapin yliopistossa. Mikä on pääaineesi, sivuaineesi? Entä oletko suorittanut jatkokoulutuksia?

- Karita Arminen, 26 vuotta, opiskelin Lapin yliopistossa yleistä kasvatustiedettä 2015-2019. Kandivaiheeni pitkä sivuaine on erityispedagogiikka, lyhyt journalistiikka ja viestintä. Maisterivaiheeni sivuaineita ovat organisaatioiden ja työyhteisöjen johtaminen sekä kasvatuspsykologia. Olen suorittanut myös 2019-2020 opettajan pedagogiset opinnot. Olen aloittanut jatko-opinnot Lapin yliopistossa 2020.

2. Millainen on urapolkusi?

- Aloitin maisterivaiheen harjoittelun Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa maaliskuussa 2019. Toimin harjoitteluni aikana mm. tutkimusavustajana opettajankoulutuksen kehittämishankkeissa, kehitin Moodle -ympäristöjä sekä osallistuin opettajankoulutuksen soveltuvuuskokeiden järjestämiseen. Harjoitteluni jälkeen sain paikan tutkimusapulaisena tiedekunnassa, ja tämä piti sisällään samankaltaisia töitä kuin harjoittelussa sekä lisäksi enemmän tiedekunnan hallinnollisia tehtäviä. Tämä sopimus jatkui vuoden 2019 loppuun. Kevään 2020 työskentelin tiedekunnassa opintosihteerinä. Tämä työ piti sisällään mm. opintosuoritusten rekisteröintiä, opiskelijoiden neuvontaa sekä opetussuunnitelmatyöhön osallistumista. Kesästä 2020 olen työskennellyt Lapin koulutuskeskus REDU:lla #Hyvinvoiva amis -hankkeen projektisuunnittelijana. Huhtikuussa 2021 tuon hankkeen rinnalle tuli Ohjaamolla (OHO-hanke) ja Osaamolla työskentely, joihin teen puolet työajastani. Hankkeet pitävät sisällään erilaisia hankehallinnollisia tehtäviä, suunnittelua, käytännön toteutusta sekä raportointia. Osaamolla teen asiakasohjausta.

3. Kerro lisää nykyisestä työstäsi ja sen vastuualueista.

- #Hyvinvoiva amis -hanke kehittää lappilaisten nuorten siirtymistä peruskoulusta ammattiopintoihin ja ammattiopinnoista työelämään sekä vahvistaa nuorten ammatillisten opintojen edistymistä ja tutkintojen suorittamista. Projektisuunnittelijana vastaan hankkeen toimintaan liittyvästä suunnittelusta, käytännön toteutuksesta ja raportoinnista.

- OHO -hankkeen projektipäällikkönä vastaan hankkeen kilpailutuksista, työpajojen suunnittelusta, budjetoinnista ja raportoinnista. Osaamolla teen asiantuntijaohjausta kohderyhmälle ja teen verkostotyötä.

4. Kerro viisi sinulle tärkeää työelämätaitoa. Entä miten ne näkyvät työssäsi?

- Organisointi- ja ajanhallintataidot -hanketyö ja itselläni erityisesti kolmen hankkeen organisointi vaatii hyvää kalenterointia. Hanketyö koostuu useista samanaikaisista palasista, jotka tulee pystyä hallitsemaan samanaikaisesti.

- Kehittämisorientoitunut asenne -Hanketyössä pyritään luomaan uutta ja kehittämään arjen toimintoja. Tämä edellyttää sitä, että pitää kehittämistyötä tärkeänä ja omaa innovatiivisen asenteen.

- Argumentointitaidot -Oman mielipiteen ja ajatusten esille saaminen useiden eri henkilöiden ja substanssiosaamisen omaavien ihmisten kanssa vaatii kykyä esittää asiansa vakuuttavasti ja perustellen.

- Päätöksentekotaidot -Monen eri kokonaisuuden hallinta ja aikataulut vaativat myös kykyä tehdä päätöksiä perustuen saatavilla olevaan tietoon ja sitoutua kyseisiin päätöksiin toimimalla niiden mukaisesti.

- Vuorovaikutustaidot -Työelämässä tulee työskenneltyä monien erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tiimeissä. Koen, että avoin ja rakentava tapa puhua asioista työpaikalla on arvostettu taito.

5. Minkä työelämään liittyvän neuvon haluaisit antaa kasvatusalan opiskelijoille?

- Mieti, mikä sinua oikeasti kiinnostaa. Kasvatustieteilijänä tulevaisuuden työkenttä on laaja, mikä mahdollistaa paljon. Kaikkia ei tarvitse kiinnostaa samat asiat. Avoimia työtehtäviä selailemalla tulevaisuuden työkenttä hahmottuu. Kehitä osaamistasi, se avaa aina uusia ovia.





Anu Raappana


Olen Anu Raappana ja olen valmistunut Lapin yliopistosta kasvatustieteen maisteriksi viime vuosituhannella, vuonna 1999. Myöhemmin olen valmistunut vielä kasvatustieteen lisensiaatiksi. Sivuaineina olen lukenu sosiologiaa ja hallintotiedettä. Lisäksi olen opiskellut psykologiaa ja markkinointia. Urapolkuni ei ole ollut suunnitelmallinen ja suoraviivainen. Läpi koko työurani kulkee kuitenkin yksi selkeä teema: yksilöiden ja yhteisöjen osaaminen. Olen toiminut tutkijana ja kouluttajana. Olen ollut myös opetustehtävissä. Olen tehnyt erilaisia projekteja ja ollut myös yrittäjänä. Tällä hetkellä toimin päätoimisena tutkijana yrittäjyyskasvatuksen parissa. Minulla on vastuulla kolme vuotta kestävä tutkimusprojekti, jossa teen tutkimusta ja huolehdin projektin taloudesta ja muista käytännön asioista.

Työelämässä tarvitaan uteliaisuutta ja rohkeutta. Rohkeus ei tarkoita sitä, että pitää uskaltaa tehdä kaikenlaista outoa kaiken aikaa. Enemminkin se on uskallusta tehdä asioita. Työelämää ei tarvitse pelätä. Siellä on tavallisia ihmisiä. Jokaisella on työelämälle annettavaa. Paljon puhutaan tulevaisuuden työelämätaidoista, joihin kuuluvat muun muassa luovuus, taito toimia verkostoissa, kyky toimia epävarmoissa tilanteissa ja taito hyödyntää tietoa. Eivät ne ole tulevaisuuden taitoja. Niitä tarvitaan työelämässä tässä ja nyt. Omassa työssäni vaaditaan erityisesti laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Olemme kaiken aikaa valtavan tietomäärän äärellä. Miten sieltä seulotaan itselle, kuhunkin projektiin liittyvä tieto ja miten sitä tietoa hyödynnetään?

Ehkä voisin vinkkinä todeta, että älä vertaa itseäsi muihin. Sinä olet sinä. Sinulla on omat vahvuutesi, omat heikkoutesi. Opettele tunnistamaan ne.





Katri Kuusela



1. Kuka olet ja milloin opiskelit Lapin yliopistossa. Mikä on pääaineesi, sivuaineesi? Entä oletko suorittanut jatkokoulutuksia?

Olen Katri Kuusela ja opiskelin Lapin yliopistossa vuosina 2000-2005. Pääaineeni oli kasvatustiede ja pitkinä sivuaineina suoritin kasvatuspsykologian ja psykologian aineopinnot (35 op) ja lyhyenä sivuaineena hallintotieteen perusopinnot (15 op). Lisäksi olen suorittanut ammatillisen opettajan pedagogiset opinnot 60 op (v. 2019)

2. Millainen on urapolkusi?

Koen, että urapolkuni alkoi yliopisto-opintojeni aikana. Suoritin aikanaan kasvatustieteen opintoihin kuuluvan harjoittelun Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Opetus- ja kasvatusalan täydennyskoulutusyksikössä. Siellä sain todella paljon hyvää kokemusta ja

lisäosaamista ja jalan ns. oven väliin. Työskentelin ko. yksikössä harjoittelun jälkeenkin ja työllistyin kasvatustieteiden tiedekuntaan heti valmistumisen jälkeen, ensin amanuenssiksi ja sen jälkeen täydennyskoulutuksyksikön suunnittelijaksi. Suunnittelijan työtehtävissä työskentelin lähes kolme vuotta. Tämän jälkeen tein hetken aikaa töitä hanketyöntekijänä Rovaniemen monitoimikeskussäätiöllä, josta siirryin projektikoordinaattoriksi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskukseen. Poskessa työskennellessäni ESR-hankekokemukseni vahvistui ja sain paljon osaamista ja kokemusta kehittämis- ja verkostotyöskentelystä. ESR-hanketyöni kesti kolmisen vuotta. Vuodesta 2011 lähtien olen työskennellyt Lapin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluissa koulutuspäällikkönä. Jokainen työkokemus on vienyt minua urallani eteenpäin ja jokaisesta työstäni olen saanut uutta osaamista, jota olen voinut hyödyntää seuraavissa työtehtävissäni.

3. Kerro lisää nykyisestä työstäsi ja sen vastuualueista.

Koulutuspäällikön työni on hyvin monipuolista. Toimin mm. projektipäällikkönä, kehittäjänä, koordinaattorina, fasilitoijana, täydennyskoulutus opintojen järjestäjänä, ohjaajana/opettajana. Työtehtäväni ja vastuualueet vaihtelevat sen mukaisesti, missä roolissa työskentelen. Projektipäällikkönä vastaan ESR-hankkeen kehittämistyön etenemisestä, hankkeen sisäisestä verkostotyöstä sekä hankehallinnoinnista. Projektini liittyvät yleensä kunta-alan kehittämiseen (palveluiden, työhyvinvoinnin kehittäminen), tai osaamisen kehittämiseen. Täydennyskoulutusten osalta toimin opintojen koordinoijana, opiskelijoiden ohjaajana sekä toisinaan myös opettajana. Työtehtävänä voi olla lyhyempiäkin kehittämisprojekteja, jolloin tehtävänkuvaani voi kuulua verkostotyöskentelyä ja yksittäisten työpajojen fasilitointia. Koulutuspäällikön työnkuvaani kuuluu myös laajempi sidosryhmä - ja verkostoyhteistyö sekä yksikön sisäinen kehittämistyö ja uusien hankkeiden/koulutusten/yhteistyömuotojen valmistelu. Vastuualueeni on laaja, mutta pidän myös sen monimuotoisuudesta ja siitä, että jokainen päivä ei ole lainkaan samanlainen.

4. Kerro viisi sinulle tärkeää työelämätaitoa. Entä miten ne näkyvät työssäsi?

  • ihmisten kohtaaminen & vuorovaikutus
  • tiimityöskentely
  • verkostotyö
  • tiedonhankinta
  • oman työn hallinta

Koen tärkeäksi sen, miten kohtaan toisen ihmisen ja miten lähestyä asioita. Ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidoilla on iso merkitys esimerkiksi onnistuneen yhteistyön tai ohjaustilanteen saavuttamiseksi. Kehittämishankkeita toteutetaan tiimeinä, samoin myös yksikkömme omaa sisäistä kehittämistä. Toimin myös tiimiopettajana järjestämissämme täydennyskoulutusopinnoissa. Verkostotyöskentely kuuluu osaksi omaa työnkuvaani ja eri alan asiantuntijoiden kanssa käydyt keskustelut sekä ideoinnit ovat ajatuksia avartavia

hetkiä. Tiedonhankinnalla on iso rooli työssäni. On tärkeää osata etsiä ajantasaista tieto ja ylläpitää omaa osaamista. Koen rikkautena sen, että työssäni voin toteuttaa omaa jatkuvaa oppimista. Välillä työpäivät ovat hyvin kiireisiä ja pirstaleisia. Saman päivän aikana saatan tehdä monen eri hankkeen tai vastuualueen työtehtäviä. Työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi onkin olennaista, että pystyy ylläpitämään hallinnan tunteen omassa työssään. Pienet tauot, kuten työporukan yhteiset lounas- ja kahvitauot voivat näytellä isoakin roolia työhyvinvoinnin näkökulmasta.

5. Minkä työelämään liittyvän neuvon haluaisit antaa kasvatusalan opiskelijoille?

"Opintojen aikana kannattaa hyödyntää tilaisuus opiskella myös muita kuin kasvatusalan opintoja, tutustua toisten alojen opiskelijoihin sekä verkostoitua. Erilaisia työelämätaitoja voi kartuttaa opiskelun lisäksi myös esim. harrastusten parissa."


Rovaniemen Lastu Ry

           Yliopistonkatu 8

           96300 Rovaniemi